vaaleanpunaisen taivaan tiukassa otteessa
istun kivellä, todellisuus on kylmä ja sen kämmenten pinnat ovat kovettuneet
uimapukuni on vielä kostea, alkaa tuulla ja aurinko tuhahtaa minulle pettyneenä, katoaa
minä nostan jalat koukkuun, puristun harmaaksi ja vaalenen
ja kivi lämpenee, silittää ihoani hellästi
kuiskii
valo on sinussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti