selkärankani rapina. istun toimistotuolilla. tuoli huojuu. hengitän loisteputkien valoa janoissani.

en enää tiedä mihin kivet piilotin,
painoin väkisin mättääseen, se sylki, litisi

tulvahdin, ja mutaan upotin. varoin tekemästä kovin suurta vahinkoa, mutta
sormiini, rystysiini, kämmenteni lämpöön painui kylmänkostea maa, surumulta.
peittelemätön, ulos vedettävä, totuudenmukainen.

märät kädet pyyhin housuihini. nousin, oikaisin selkäni, kai käännyin pois