katuva astronautti

seison lattialla kädessäni skalpelli ja jalkojeni edessä kori likapyykkiä

olen kierinyt suolaisissa kraatereissa ja haudannut sisäelimeni laavaan
ja nyt kun aavikko kastuu
painan sen kämmeniäni vasten

minun suussani valuu uninen taivas
ja suupielestä roikkuu
 punainen kuu

Vaaleanpunainen vilu värisyttelee jalkapohjiani, en saa niitä mahtumaan peiton alle
hän istuu katulampulla ja hymyilee voitonriemuisesti, osoittelee:
- Tuo yrittää koota itseään mutta ei onnistu, minulla lähtee juna ihan pian
paikkaan johon tuo ei ikinä mahtuisi varpaineen
ja typerine sanoineen


Käärin peittoa ympärilleni, karkea lakana kahisee vasten kivisiä sääriäni
nousen, keitän maitoa ja lusikka karahtaa posliinikupin pohjaan, hampaani painautuvat yhteen ja korvia viiltää kaksi sekuntia, kunnes toivun siniselle puulattialle