olen siniharmaan aamun udussa
löytynyt kylmien metallikappaleiden pölyhuntujen alta

jossain tulevan syysviileän laskoksessa
on kotini, jonne taiteltuna minun kuuluu hengittää

hengittää
kääriytyä kuoleman silkkiseen syliin

tuntea kuinka keuhkoni täyttyvät rahisten
ja jokaisella uloshengityksellä rapistun, mätänen, lahoan

♥

16.8

taitan katuja tahmeana ja fuksianpunaisena
jätän piirron, jossa haisee tunkkainen maailmantuska

jätän jokaiselle iholle punertavan verenpurkauman
niskahiusten rajaan

vuodan kuiviin kaikkialle mihin kosken
ja minusta jää vain rypistynyt kuori
joka paljaana on yksin ja rakastaa
huokailee onttona ja tyydytettynä

12.8

Tuulessa on havujen tuoksu
haluan hukuttaa kasvoni sen painoon ja unohtua loputtomaan virtaan

viheltää jonkun korvien ohi kosteana lauantaiaamuna,
kun edessä on matka ja tulevaisuus on raikkaassa syysilmassa
ja valoissa pysähtyminen jättää polvet rauhattomiksi