perjantai 18. elokuuta 2017

olen siniharmaan aamun udussa
löytynyt kylmien metallikappaleiden pölyhuntujen alta

jossain tulevan syysviileän laskoksessa
on kotini, jonne taiteltuna minun kuuluu hengittää

hengittää
kääriytyä kuoleman silkkiseen syliin

tuntea kuinka keuhkoni täyttyvät rahisten
ja jokaisella uloshengityksellä rapistun, mätänen, lahoan



1 kommentti:

suvi kirjoitti...

Tykkään tästä. ♥