taitan katuja tahmeana ja fuksianpunaisena
jätän piirron, jossa haisee tunkkainen maailmantuska
jätän jokaiselle iholle punertavan verenpurkauman
niskahiusten rajaan
vuodan kuiviin kaikkialle mihin kosken
ja minusta jää vain rypistynyt kuori
joka paljaana on yksin ja rakastaa
huokailee onttona ja tyydytettynä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti