Astun ulos, ja tuntuu kuinka joka askeleella
Sirpaleiseksi oven käytyä räksähtänyt kehoni ratisee.

Muutuin lasiksi
Näit lävitseni

Katuvalot kimaltavat sirpaleiden liitoksissa
jätän katuun heijastuksia nimeämättömiä
ne katoavat
kun lamput sammuvat

Tuuli kaataa minut maahan
ja sulan osaksi kadunvierttä virtaavaa sadevesijuoksua

Maa on pyyhitty hienojakoisilla, raskailla kiteillä.

Astun ulos,laahaan maassa. Sääriluuni ovat poikki.

Kadun toisella puolella on tuoli, olkipunosta. Tuolilla istuu lapsi, pää pakotettuna takakenoon, kurkussa metalliputki. 

Olkipunos on kevyttä. Tuolin jalat nitisevät vasten maata, kun hengitän. Metalliputki tekee lapsesta kaksinkertaisesti raskaamman.

Kotona minun on laskettava kaikki kolikkoni. Kaadan ne lattialle suuresta pussista. Ääni on kivilattiaa vasten epämiellyttävä. 95 senttiä.

Ravistelen kolikot metalliputkeen. Ne hulahtavat hänen ruuminsa läpi, ropisevat maahan. Betonisten rakennusten välistä aurinko halkaisee aamusumun. Raavin valonsäteitä.

death is a drummer

Tallon käpyjä, rutisevia palasia kenkäni pohjan alla. Kasvosi ovat multaan painettuina. Vaatteesi höyryävät, maa on kostea allasi.
Kenkieni kärjet osoittavat kohti röyhkeinä ja ylpeinä seisovia mäntyjä. Minä jätän sinut taakseni.

Todellisuudessa on sokeita sävyjä. Roskainen tuuli, kasvojeni halkeilleet saumat,
taakseni jääneet
revityt kappaleet

kolarin runnomat.

rannalla
  raskas veden massa
sivaltaa varpaideni kärkiä.

niin kuin terävä kielesi, punainen
sivalsi kaulavaltimoni ohitse

helisen
vajoan hiekkaan, kerros kerrokselta kosteampaan ja tummempaan