minä olen puiden välissä, asfaltilla
kosteaan maahan tarttuneissa koivunlehdissä
lapsuus laskee oranssina, aurinko nousee
minä haluan imeytyä multaan
olin tässä kymmenen vuotta sitten, eikä sekään riitä
haluan yhdeksänkymmentäluvulle, kun maailma oli valon värinen
ja minä en
aurinko ei ikinä palaa tuon värisenä, se muuttuu ja kasvaa ja vanhenee
mutta se nousee kanssani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti