Tuulee syyskuu, sumuiset kummut.
Aamukasteesta kosteat silmäripset painautuvat vasten läpikuultavaa alaluomea, jonka verisuonten kylmä sini
huokailee hiljaisina
luovuttavien lehtien tahdissa.
Harmaa voima sammaloittanut,
vallannut alleen haalenneen elon.
Kirkkaana, raikkaana taittelee kasvot, jotka tuulta vasten eksynyttä hymyään
pyyteettä tarjoaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti