keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

ruumiissani itkee lapsi
jonka kaulan ojennat kaarelle, viillät poikittain

se tarrautuu avautuneisiin säikeisiisi
sormiesi vakavuuteen, tummaan virtaan suonissasi
ja ikuisesti
hakee pimeydestä sopivaa nurkkaa
vuotaakseen itsensä toteen

paina minut maahan
raota sitä väliä,
jossa en itseäni tunnista
ja jossa vain kirkkaana, valppaana
terävänä huutaa

elämänhalu äänetöntä varmuuttaan 

Ei kommentteja: