ruumiissani itkee lapsi
jonka kaulan ojennat kaarelle, viillät poikittain
se tarrautuu avautuneisiin säikeisiisi
sormiesi vakavuuteen, tummaan virtaan suonissasi
ja ikuisesti
hakee pimeydestä sopivaa nurkkaa
vuotaakseen itsensä toteen
paina minut maahan
raota sitä väliä,
jossa en itseäni tunnista
ja jossa vain kirkkaana, valppaana
terävänä huutaa
elämänhalu äänetöntä varmuuttaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti