voikukat nuolevat syvemmältä korvakäytävää,
puuveitsillään viiltävät tärykalvon auki.
isken itseäni vastakarvaan, lumi on haudannut alleen kaikkien ihmisten hymynkareet,
mutta kaikkien ripsillä viipyilevät valkoiset sydäntalven lapset
vähän väliä hätäisesti poskille sulaen.
sinä seisot pysäkillä punaisensykkivänä sokerisydämenä. sinuun sukellan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti