lapsena sain kiiltonahkakengät juhliin, tuntui hienolta
oli kultaiset soljet ja nilkan päältä kulki remmi ja minulla oli sininen samettimekko
minun kohdallani kaikki sievä tosin oli huijausta. minulla oli käytännöllinen poikatukka ja farkkuhaalarit, enkä ihan tosissani välittänyt niistä kiiltonahkakengistä, en ainakaan yhtä paljon kuin siitä ihmeestä, että ihmiset kuulemma heittävät kaatopaikoille hylkäämäänsä tavaraa ja siellä saattaa siis olla vaikka sukeltajabarbie. totuus olikin vain lokkeja ja isoja, rispaantuneita nojatuoleja ja paljon jotain ei-mitään, joka oli sanomalehden väristä.
kun maailmasta ei tiedä paljon mitään, kaikkialla on mahdollisuuksia ja ne pienenevät sitä mukaa kun
inspiroituu laajentamaan reviiriään.
usein tuntuu, että haluaisin parinkymmenen neliömetrin reviirin ja paljon sukeltajabarbieta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti