siivet niskassa minä pyörähdän ympäri kahdesti tummanviolettien silmiesi alla
sinä painat viileää katsettasi iholleni
illalla vedenväriset helmet juoksevat vatsallani alaspäin ja pakottavat minut kaarelle
tämä maailma on totinen, selkeälinjainen,
öisin hiljainen
ja sinä suljet oven, lukko naksahtaa ja maailma rajautuu tähän nuppuun joka minä olen, ja sinä hehkut terälehdilläni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti