sivalla minua
takahuoneessa
minä kerrostun näihin maisemiin kirkkaana satiinina ja kun keskipäivän aurinko raapii näivettyneitä kasvojani minä nousen ekstaasiin, vastakarvaan
toisen en anna olla vaan pakotan selälleen lattialle jolle toukat ja viiriäisenmunat on tapettu,
liiskattu varpaisiin niin kuin sinä minut liiskasit
tavut päässäni elävät ja sinä makaat todellisuuteni reunoilla
ja vanha on minun ruumiini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti