Vaaleanpunainen vilu värisyttelee jalkapohjiani, en saa niitä mahtumaan peiton alle
hän istuu katulampulla ja hymyilee voitonriemuisesti, osoittelee:
- Tuo yrittää koota itseään mutta ei onnistu, minulla lähtee juna ihan pian
paikkaan johon tuo ei ikinä mahtuisi varpaineen
ja typerine sanoineen
Käärin peittoa ympärilleni, karkea lakana kahisee vasten kivisiä sääriäni
nousen, keitän maitoa ja lusikka karahtaa posliinikupin pohjaan, hampaani painautuvat yhteen ja korvia viiltää kaksi sekuntia, kunnes toivun siniselle puulattialle
2 kommenttia:
Oi, tässä on ovela tunnelma, yhtä aikaa kotoinen ja julma.
Oi kun tuli hyvä mieli, kiitän!
Lähetä kommentti