maa

viivyit pitkään ja minä aloitin nupuille puhkeilemisen,

varovasti

puutarhassa satoi viiniä ja tuoksui Ihminen:

samea ja karvas, kirsikkainen

et sanonut mitään, minä viilensin poskiani kämmenilläni ja olin Häpeissäni hetken aikaa

valutit minut multaan

oon rakastunut

minä olen kriittisessä tilassa, huipulla

pakenen alas rinnettä ja toimin hallitsemattomasti

sinä olet voimakas vuoristotuuli, otat mun sydänkalvon ja hymyilet tyytyväisenä

joskus hapuilen sun huulia aamukahvin seasta
mutta poltat kieleni aina jossain muualla, tietenkin

ylösnousemus

vaaleanpunaisen taivaan tiukassa otteessa
istun kivellä, todellisuus on kylmä ja sen kämmenten pinnat ovat kovettuneet
uimapukuni on vielä kostea, alkaa tuulla ja aurinko tuhahtaa minulle pettyneenä, katoaa

minä nostan jalat koukkuun, puristun harmaaksi ja vaalenen
ja kivi lämpenee, silittää ihoani hellästi

kuiskii
valo on sinussa

omistuskirjoitus

minulla on Talo
 vanha kamiina ja tummanruskeat seinät
avain on kultainen, tulessa muotoiltu
ja ikkuinoilla rönsyilee värikkäitä kasveja, joiden makea tuoksu tuulee nurkissa viileinä aamuina

kun suljen oven, maailma sen takana loppuu ja Talo alkaa
se ottaa minut vastaan, painaa minut rintakehäänsä vasten niin että kuulen sen tumman sykkeen
ja minä voin turvallisesti palaa, tuulla, pakahtua ja kukkia uudelleen

värejä

minä olen puiden välissä, asfaltilla
kosteaan maahan tarttuneissa koivunlehdissä

lapsuus laskee oranssina, aurinko nousee
minä haluan imeytyä multaan

olin tässä kymmenen vuotta sitten, eikä sekään riitä
haluan yhdeksänkymmentäluvulle, kun maailma oli valon värinen
ja minä en

aurinko ei ikinä palaa tuon värisenä, se muuttuu ja kasvaa ja vanhenee
mutta se nousee kanssani

aika värisee pimeässä salissa

paksua  maalia aaltoilevat lattiat kuiskivat painokkaasti

sinun sydämesi on meidän, se on koko universumin,
ruhjeilla ja violetti

enkä minä sano vastaan, enhän minä ikinä
nojaan seinään

herra

puilla on siivet ja juuret
ja minä suutelen kevättä niskaan, kesä on kosteana ihollasi
minä valun pihkaa

sinä olet tumma kuu,
kuu on lämmintä mahlaa
ja minä kellun, silmäkuopissa lasihelmet, kylkiluiden välissä ruiskukkia ja syvällä vakava lupaus:

minä aion kellua sinussa tällä tavalla vielä huomennakin