Olen raiteiden väliin tehnyt syvän kuopan jossa makaan, on tiistai.
On ihan jännää, kun juna menee, se kestää pidempään kuin kuvittelisi
mutta jos soi puhelin silloin, niin en voi vastata
olen junan alla
vapaana

kotona on riisipuuroa ja lämmintä metallia, jäykkää, kulmikasta, ja sijoitun taktisesti pöydän ja tuolin väliin ennen ruokailua

ja sinä sijoitut minne haluat

puut ovat asfaltissa, minä poljen kotiin iltapäivällä ja
ajatukseni harmaat
pyöränrenkaan alle liiskaantuvat

kotona päivällisen äärellä oksennan mustaa vaahtoa, laitan itseni nukkumaan kello 23 ja unessa
kaadun betonimyllyyn, uppoan

sininen sunnuntai

jalkapohjiini on painettu pistoolit, ja ne saattavat laueta, tiedän
minun kaulassani on painava metallikettinki, ja kuun säteet raskaina lepäävät miehen käsillä
asfaltti on sulaa, yö on loputon ja minun viisi aistiani ovat sulautuneet yhdeksi orgastiseksi kokonaisuudeksi

punainen sunnuntai

ihollani on viiltoja, ne kimaltelevat eteisen keltaisessa valossa
sumein silmin valun syvemmälle, kaadat halvan viinin päälleni ja liu'un sen mukana kohti viemäriluukkua

taivaalla on valoja, ja ne työntävät minua poispäin, alemmas, minä vapaudun ja purskahtelen itseni loppuun
 palanut aurinko, raiskattu lilja

viileää
tuhka on viileää ja pidän siitä näin

siinä olen ja tunnen itseni tärkeäksi

hauras aurinko ja sinä
väreillen valaisette sinisen metsäni, rannan tyynnytätte

astun kultaiseen veteen ja se turruttaa ihoni, syleilee
pohjan viileys suutelee vaaleita nilkkojani,
taivas on matalalla ja minä halkean naksahtaen

kellun osissa järven pinnalla etkä sinä unohda rakastaa niistä yhtäkään

henkilö B

elää tarpeellisuuden tunteesta ja siitä mahdollisuudesta, että hänestä vielä kuullaan

kerrostalolähiö piirtyy hänen silmissään korkealle taivaalle, punaisen ja sinisen kontrasti viiltää korvissa ja hän nauttii kun tajuaa, että nyt hän on tässä ja nuo rakennukset Eivät

muut ihmiset värisevät vaaleanpunaisina asfaltilla tai asunnoissaan, öljyttyinä, käärittyinä kinkkuverkkoon, ja he tuntevat elämänsä merkityksellisiksi koska heillä on auto tai takaisinmaksettu opintolaina, hän uskoo

ja hän itse on menossa ylöspäin, pois täältä, ja hän uskoo tietävänsä jotain mitä muut eivät

henkilö A

Huoneen seinät ovat vaaleansiniset ja aurinko kylpee niissä voitonriemuisena. Hän istuu valkoiseksi maalatulla puutuolilla ja epämääräistä melodiaa hyräillen siirtelee ajatuksia nurkasta nurkkaan.
Kello on puoli kymmenen ja hän on viisi minuuttia sitten herännyt raskaasta unesta, joka yhä painaa hänen hartioitaan hieman alaspäin. Lattialle on kaatunut flyygeli.

Vakuutusyhtiön päärakennuksen pihan liuskekivipolun raoista kasvaa kantarelleja. Kun sataa, ne laulavat sisäänpäin onnesta ja kun lakkaa satamasta, ne rakastelevat hattujensa päällä viipyilevien kastepisaroiden kanssa tunteella, menettämisen pelosta.

Hän kävelee väkevin askelin lasiovesta, ja aulaan päästyään huutaa niin, että hänen ruokatorvensa pirstaloituu marmorilattialle heleästi kilisten. Hän ei pysähdy, ja kaikki ihailevat häntä nyt, eikä hän koskaan saa tietää vaan jää kellariin, vesimittarin vierelle tekemään matkaa, jonka loppua hän ei näe.