vuosien odotus

kaukana jalkojeni alla
peitonmutka, ujo hymy
kaikki se patoutunut tunne ja meren massa
olen 16,04 vuotta ja tiedän ahdistuksen joskus vielä tulevan, vielä lapsuuden ohueksi hioutunut harso sen peittona

tajunnan

tunnissa, kahdessa
olen edennyt kolme vuotta. selkeydyn, hahmotun, hajoan
minulla on
napsahtava kaula, haukkaat
sitkeitä   palasia
nam
taivun taivun auton alle
huohottaen, öljy värjää kasvoni

nilkassani raahaan painoja, raskaita, haaleita,
ilmeettömänä iltaisin
peilistä tuijotan takaisin. niksahdan

aamulla annan veren kiertää
huoahdan, vapautan
yö kuivuu

vastuussa itsestäni

kesäyö, tummanvihreät puut

asfaltin kostea huokaus

tuulen vaativa paino.

jään junasta, annan ajan valua

kasvatan hiuksia

huolehdin turhia.

raiteilla oksia, hameeni alla

pensasruusuja

kangastossuissa, kevyenä leviän

kauemmas asemalta

Tuulee syyskuu, sumuiset kummut.
Aamukasteesta kosteat silmäripset painautuvat vasten läpikuultavaa alaluomea, jonka verisuonten kylmä sini
    huokailee hiljaisina
luovuttavien lehtien tahdissa.
Harmaa voima sammaloittanut,
vallannut alleen haalenneen elon.
Kirkkaana, raikkaana taittelee kasvot, jotka tuulta vasten eksynyttä hymyään
pyyteettä tarjoaa

hänen ihonsa on ihoani vasten ja ne sulautuvat toisiinsa
huoneessa tuoksuu raskas ja veltto kiima,
irish coffee ja pekaanipähkinät

olet mahdoton, kuiskaat

asfaltti on laikukas, niin olen minäkin

ruosteessa, vereslihalla

rintakehän avohaavasta tulvii kukkia

juon lääkettä. juon lääkettä ja tiedän olevani aivan hullu

kipu liikkuu minne haluan.

kipu liikkuu minne haluan, säikähdän sykettäni. olen elossa. 

katseesi sulkee minut tummaan nuppuun
sylissäsi keinun lempeillä aalloilla

makaan laavassa, kirkas viilto
lävistää ja sitoo pohjalle
maa kantaa, 
     maa huokailee sisälläni

ydin vakava, raskas
minä purkaudun ja nousen uudelleen.

sylissäsi keinun lempeillä aalloilla
hymyssäsi on auringon tanssi