herra

puilla on siivet ja juuret
ja minä suutelen kevättä niskaan, kesä on kosteana ihollasi
minä valun pihkaa

sinä olet tumma kuu,
kuu on lämmintä mahlaa
ja minä kellun, silmäkuopissa lasihelmet, kylkiluiden välissä ruiskukkia ja syvällä vakava lupaus:

minä aion kellua sinussa tällä tavalla vielä huomennakin

maailmanlopun aamu

minä makaan pilvien alla
Varhaisen aamun sakeanlämpimässä maidossa ajelehtii kuu
annan maan imeytyä kudoksiini ja
varjojen lipua ihollani

nuuhkin ilmaa
sen kosteita hiuksia
ja tuttuja käsivarsia, jotka jaksavat kantaa minua.

mutta ilma on painava
enkä voi pakata sitä reppuun
enkä säilöä peitonmutkaan
enkä nielaista alas kurkusta painamasta.

minä vaihdan lakanat ja nautin niiden uutuudesta vielä toisenakin iltana mennessäni nukkumaan
ja huomaan: asiat pysyvät laskoksella, jos on nätisti eikä pelkää mitään

hain yliopistoon

lapsena sain kiiltonahkakengät juhliin, tuntui hienolta
oli kultaiset soljet ja nilkan päältä kulki remmi ja minulla oli sininen samettimekko

minun kohdallani kaikki sievä tosin oli huijausta. minulla oli käytännöllinen poikatukka ja farkkuhaalarit, enkä ihan tosissani välittänyt niistä kiiltonahkakengistä, en ainakaan yhtä paljon kuin siitä ihmeestä, että ihmiset kuulemma heittävät kaatopaikoille hylkäämäänsä tavaraa ja siellä saattaa siis olla vaikka sukeltajabarbie. totuus olikin vain lokkeja ja isoja, rispaantuneita nojatuoleja ja paljon jotain ei-mitään, joka oli sanomalehden väristä.

kun maailmasta ei tiedä paljon mitään, kaikkialla on mahdollisuuksia ja ne pienenevät sitä mukaa kun
inspiroituu laajentamaan reviiriään.

usein tuntuu, että haluaisin parinkymmenen neliömetrin reviirin ja paljon sukeltajabarbieta.

sivallus

suurkaupunki,
ja minä katoan tähän tuuleen
siniviolettivaloissa liikun ja  rakennusten takana, eikä minusta jää mitään


syvyyden sylissä istun, varjossa, eikä sinusta ole jälkeäkään
tanniininen kaipuu sakeana lävistää kaulakuopan ja minä valun multaan

ehkä joku kerää hiput, jotka jätän jälkeeni ja kokoaa itselleen jotain
 heikon kuunsirpin, joka hengittää suuria tunteita

hänen tuntemuksiaan

mun kahdeksas hammas puhkesi eilen. katson sänkyäni, se on kirjavaa siniviolettia satiinia. laskokset tuoksuvat sinulta ja minun mieleni vaeltaa niihin sakeana, hämmentyneenä, silmät kiinni.

haluan kylpyyn mutta sellaiselle ei ole aikaa

ympyrä tuntuu sulkeutuneen, ja minä olen siitä vihainen ja levitän raajojani hajalleen rikkoakseni kuplan. 

olen turpeana huolesta ja vuodan ylitse. kurkun alla, keuhkojen takaosassa kirvelevät pienet neulat, jotka nakuttavat kudosta helmeileväksi, tihkun, koska luulen sen auttavan.

gaia

Minä istuin tuulessa

Ja mintunlehdet näykkivät helmojani

Sateessa oli metsäinen sävy ja hameeni alla oli 

Piilossa

Keijukaisparvi

Ne räpyttelivät vasten sääriäni, jotka olin unohtanut ajella

Ja huntuuni tarttui perhoset kuin haaviin, tummat ja likaiset

Aurinko nousi ja maalasi raidan seinään

Vaikka tiesin sen pian katoavan, minä maalasin toisen

Siihen viereen

Piirsin nimettömääni puolukalla renkaan

ja olin niin kovin tyytyväinen