katuva astronautti

seison lattialla kädessäni skalpelli ja jalkojeni edessä kori likapyykkiä

olen kierinyt suolaisissa kraatereissa ja haudannut sisäelimeni laavaan
ja nyt kun aavikko kastuu
painan sen kämmeniäni vasten

minun suussani valuu uninen taivas
ja suupielestä roikkuu
 punainen kuu

Vaaleanpunainen vilu värisyttelee jalkapohjiani, en saa niitä mahtumaan peiton alle
hän istuu katulampulla ja hymyilee voitonriemuisesti, osoittelee:
- Tuo yrittää koota itseään mutta ei onnistu, minulla lähtee juna ihan pian
paikkaan johon tuo ei ikinä mahtuisi varpaineen
ja typerine sanoineen


Käärin peittoa ympärilleni, karkea lakana kahisee vasten kivisiä sääriäni
nousen, keitän maitoa ja lusikka karahtaa posliinikupin pohjaan, hampaani painautuvat yhteen ja korvia viiltää kaksi sekuntia, kunnes toivun siniselle puulattialle

rajalla, takana

sivalla minua
takahuoneessa

minä kerrostun näihin maisemiin kirkkaana satiinina ja kun keskipäivän aurinko raapii näivettyneitä kasvojani minä nousen ekstaasiin, vastakarvaan

toisen en anna olla vaan pakotan selälleen lattialle jolle toukat ja viiriäisenmunat on tapettu,
liiskattu varpaisiin niin kuin sinä minut liiskasit

tavut päässäni elävät ja sinä makaat todellisuuteni reunoilla
ja vanha on minun ruumiini

lapsi

pimeä kiiltää 

minä hengitän  kostealla kadulla

kuolleiden koivujen tummuneita lehtiä,

ne takertuvat kitalakeen ja keuhkoputki kaareutuneena sammaleisen kiven päälle

minä hengitän 

Tammen alla ukkonen kylmin silmin raiskaa illuusiotani jättäen sen mustille ruhjeille

minä en kykene enää liikuttamaan raajojani

tämä maailma on valmis  ja minä sen radioaktiivista jätettä

ja minä hengitän

tältä näyttää tänään

siivet niskassa minä pyörähdän ympäri kahdesti tummanviolettien silmiesi alla
sinä painat viileää katsettasi iholleni

illalla vedenväriset helmet juoksevat vatsallani alaspäin ja pakottavat minut kaarelle
tämä maailma on totinen, selkeälinjainen,
öisin hiljainen

ja sinä suljet oven, lukko naksahtaa ja maailma rajautuu tähän nuppuun joka minä olen, ja sinä hehkut terälehdilläni

Olen raiteiden väliin tehnyt syvän kuopan jossa makaan, on tiistai.
On ihan jännää, kun juna menee, se kestää pidempään kuin kuvittelisi
mutta jos soi puhelin silloin, niin en voi vastata
olen junan alla
vapaana

kotona on riisipuuroa ja lämmintä metallia, jäykkää, kulmikasta, ja sijoitun taktisesti pöydän ja tuolin väliin ennen ruokailua

ja sinä sijoitut minne haluat

puut ovat asfaltissa, minä poljen kotiin iltapäivällä ja
ajatukseni harmaat
pyöränrenkaan alle liiskaantuvat

kotona päivällisen äärellä oksennan mustaa vaahtoa, laitan itseni nukkumaan kello 23 ja unessa
kaadun betonimyllyyn, uppoan