olen siniharmaan aamun udussa
löytynyt kylmien metallikappaleiden pölyhuntujen alta

jossain tulevan syysviileän laskoksessa
on kotini, jonne taiteltuna minun kuuluu hengittää

hengittää
kääriytyä kuoleman silkkiseen syliin

tuntea kuinka keuhkoni täyttyvät rahisten
ja jokaisella uloshengityksellä rapistun, mätänen, lahoan

♥

16.8

taitan katuja tahmeana ja fuksianpunaisena
jätän piirron, jossa haisee tunkkainen maailmantuska

jätän jokaiselle iholle punertavan verenpurkauman
niskahiusten rajaan

vuodan kuiviin kaikkialle mihin kosken
ja minusta jää vain rypistynyt kuori
joka paljaana on yksin ja rakastaa
huokailee onttona ja tyydytettynä

12.8

Tuulessa on havujen tuoksu
haluan hukuttaa kasvoni sen painoon ja unohtua loputtomaan virtaan

viheltää jonkun korvien ohi kosteana lauantaiaamuna,
kun edessä on matka ja tulevaisuus on raikkaassa syysilmassa
ja valoissa pysähtyminen jättää polvet rauhattomiksi

ruumiissani itkee lapsi

jonka kaulan ojennat kaarelle, viillät poikittain

se tarrautuu avautuneisiin säikeisiisi

sormiesi vakavuuteen, tummaan virtaan suonissasi

ja ikuisesti

hakee pimeydestä sopivaa nurkkaa

vuotaakseen itsensä toteen

paina minut maahan

raota sitä väliä,

jossa en itseäni tunnista

ja jossa vain kirkkaana, valppaana

terävänä huutaa

elämänhalu äänetöntä varmuuttaan 

unessa laukkaan tummilla kujilla,
kadunkulmat raksahtelevat kengänpohjissa
huohotan kirkasta tuulta,
joka lehtien seassa heittelehtii

minulla on kirkkaan vihreät satiinikengät
rintani on liekeissä, sinä painelet keuhkojeni koskettimia pitkin sormin

tulin uudelleen. kiedoin ruusut tiukasti ranteideni ympärille ja päätin olla katsomatta enää peiliin.

sieltä löytyisin. pohjakerroksesta hieman alemmas.

pyykkitupaan jätin vaaleanpunaiset pikkuhousut, joille en tiennyt, mitä tehdä.

nousin hissiin. kytkin piuhoja. itkin, ja liitokset särähtelivät. vatsani kipinöi.

nytkähdin, ja minulle naurettiin. poskeni kosteat, laikukkaat. sähköiskut paljaalla ihollani, jälkesi ruumiini ulottuvuuksissa. osoitit; naureskellen kävelit pois.

Heikkona, vakavana, varmana. Minä liikuin sen yläpuolella, leijailin, ihoni rajoja tarkastellen, aloittaen alusta:

itseni määrittäen, omiin kerroksiini asettuen.

käännekohta

Kysyin: järki vai tunteet
trust your gut? listen to your heart
en minä vittu tiedä

joissain kohdissa liitokset poksahtelevat
vapaudun
yhteys katkeaa -- veri pulppuaa, sitten ajallaan
tyrehtyy, hyytyy altaaseen
sormella pyyhin. huuhdon. selviän. itkussa on elämän virta.

tiedän:
on liikuttava
kohti sitä, missä saattaisin olla,
jos olisin rohkea.